Vimmaa

Pahin vimmani on yläkuvassa. Siitä lopuksi.

Kettu on vielä palasina, mutta nyt sillä on sentään pää ja kaikki käpälät. Sen ruhon kappaleet (vartalo ja kolme käpälää) ovat maanneet keskeneräisten käsitöiden paisuvassa laatikossa nelisen vuotta, ehkä pitempäänkin. Omat käpäläni eivät nimittäin piitanneet huovutuksesta, ja ehkä minulla ei vain ollut tarpeeksi tahtoa kutsua kettua ruumillistumaan hahtuvakasasta. Nyt eilisiltaisten sessioiden jäljiltä koko keittiö haisee lampolalle, mistä tosin tulee aika hyvä mieli. Ihan kuin asuisi oikeasti maalla! Kesällä tuon maaseutuefektin voi toisinaan kokea puutarhassa kykkiessä ja kuokkiessa.

Ai niin, ja lattia on täynnä kuivuneita saippuatahroja...mutta siitä hyssst.

Innostuin eilen myös päällystämään kenkälaatikkoa paperilla. Tämän mielekkyyttä joudun kysymään itseltäni - no, yritän kyllä olla kysymättä - koska päällystyspaperin hinnalla olisi saanut aika monta valmista, kivaa laatikkoa. Tietysti kierrätyksen jalo aate pätee tässä.

Askarteluliikkeessä (josta siis ostin päällystyspaperin) tuntee itsensä niin kovin pieneksi. Ja ahdistustakin pukkaa. Tarvikkeita on ihan liikaa, ja minusta ne eivät edes ole kovin houkuttelevan näköisiä hyllyillä pusseihin pakattuina. Oma kekseliäisyys tai pikemminkin sen puute saattaa olla kyllä syynä siihen, että ajattelen näin. En pysty ideoimaan mitään kovinkaan helposti. Lisäksi tuntuu periaatteesta älyttömältä maksaa huimia summia kamoista, joista pitäisi sitten vielä itse väsätä jotain. Että pupunpää tästä pussista ja vartalo tuosta toisesta, häntä kolmannesta - siitä tekemisen iloa jokaiselle! Enemmän ajatusta olisi siinä, että tekisi kaiken alusta loppuun itse, eikä käyttäisi mitään "puolivalmisteita" myöskään askartelutarvikkeissa. Haluaisin ajatella myös niin, että itse tekemällä oikeasti säästäisi paitsi luontoa myös rahaa.

En kuitenkaan oikeasti ole näin kova puritanisti. Kunhan mietin.

Lapasiin sain tehdyksi kirjontakuviot. Ovat oikeasti hienommat kuin kuvassa, olin lähestulkoon tyytyväinen niihin.

Niin, sitten tuosta yläkuvasta. Siinä on nukkekoti, jossa 2h + k + terassiparveke. Siellä on jo yksi huonekalu, sohva. Sen on esikoinen tehnyt pikkusiskolleen viime kesänä. Kun siskon nukkekodissa ei ollut yhtään huonekalua, mikä oli tosi paha juttu.

Jokin kutsuu minua vaativasti, mutta en tiedä, uskallanko vastata kutsuun. Sen voin kertoa, että askarteluliikkeessä pyörittelin käsissäni hämmentyneenä pientä kuparista paistinpannua. Miniatyyrikokoa. Sitten tarvitsisi tietenkin myös kattilan ja kauhan. Ja hellan, missä niitä säilyttää. Oli siellä myös pikkuinen ompelukone ja sovitusnukkekin! Mitkä olisivat ne perushankinnat? Mitä voisi vielä siirtää myöhemmäksi? Ja millaisen kannan tuohon sitten ottaisi, onko 2h + k riittävän tilava kasvavalle perhelle, vai pitäisikö hankkia heti isompi asunto?