Halusin tupakkapöydän, vaikka en tupakoi. Kukkapöydäksi, vaikka minulla ei juuri olekaan huonekasveja. Sellaisen kiiltäväksi lakatun, tummaa puuta, pyöreän, ruskean ja pienen. Mahtavatkohan olla 40- tai 50-luvulta peräisin. Tuli sitten kierrettyä kaikki mahdolliset sisustus-antiikki-kirpparisektorin putiikit, eikä tietenkään löytynyt mitään. Askolla oli tuossa takavuosina sellaisia uusvanhoja myynnissä, oli myös sellaisia hienoja pienehköjä matalahkoja 3-hyllyisiä kirjakaappeja, joissa lasiovi ja ennenkaikkea lukollinen sievä konjakkikaappi - ei pikku kätösille! (Eikä nykyisten mäyräkoirien säilytykseen.) Tiks lukkoon vain! Tuli ehkä jokin muistuma mummolasta mieleen.
Niin, takaisin asiaan. Sitten löytyi pöytä. Se oli kokoontaitettava, retkipöytä kai. 20- tai 30-luvulta, sanoi myyjä. Vähän hutera, eikä lainkaan sellainen kuin ajattelin. Mutta siinä se nyt on. Alkuperäinen vihreä väri kansissa, jalat ja reunat mustat.
Viikonlopun projekti: teen huovutetut lapaset ja hommaan uudelle huonekasvilleni purkin.
Touhukasta.
Olen seikkaillut täällä blogimaailmassa, tirkistellyt ihania koteja, lapsia, kädentaitoja. Olen aivan valtavan inspiroitunut.
No comments:
Post a Comment