Mekko edistyy. Se ei muuten ole vielä valmis, vaan kaikki seitsemän nappia puuttuvat vielä. Ja napinreiät. Tietysti. Lisäksi aion kyllä hieman kaventaa mekkoa kainaloiden alta. Nyt täytyy vain purra hammasta ja tehdä tämä ensin loppuun, ennen kuin aloitan mitään uutta.
Käväisin Turussa. Linnan lisäksi kangaskaupassa (...) ja mukaan tarttui pilkullinen yöpaitatrikoo tytölle. En vain tiedä, miten trikoon ompelu sujuu. Vai sujuuko lainkaan. Sitten ostin raidallista pellavaa, teen siitä itselleni paidan. Ompelumopo tuntuu karkaavan käsistä taas.
Turun linnan kaupassa selailin tunnettujen naisten lempivaatteista kertovaa kirjaa, jonka nimeä en tietenkään muista. Yllätyin iloisesti, kun yhtenä kaapistonsa esittelijänä oli ihailemani Kyllikki Villa. Tai lähinnä naiset kertoivat lempivaatteistaan ja suhtautumisesta pukeutumiseen. Kirjassa oli kuva mm. Kyllikin jatkosodan aikana ommellusta rotanmyrkynvihreästä (=tumma sinivihreä, aika räikeä) laskuvarjosilkkimekosta. Lisäksi oli kuvia Villan matkoilta ostamistaan kimonoista ja gruusialaisesta huivista. Vaikutuin.
En sitten ostanut sitä kirjaa, vaan Eino Leinon Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja (1. painos muuten v. 1919), tämä tietenkin uudempaa, tarjoushinta 4,50 e. Kun jotain piti ostaa. Täytyy sanoa, että uusromantiikka (?) on tyylisuunta, joka ei aukea minulle. Tai Leino. Tai tämä Leinon teos. Mutta kirjassa on hieno kuvitus, Tapio Tapiovaaran.
No comments:
Post a Comment