Lapaset edistyvät yllättävän nopeasti. Aika hassua on, että vaikka lapaset ovat tehdään ennen pesukonehuovutusta valtavan kokoisiksi, ne valmistuvat silti nopeasti. Ehkä 8-numeroisilla puikoilla on jotain vaikutusta asiaan. Yhtä kaikki; saan ne ehkä tänään pesukoneeseen.
Pikku pöydälleni tapahtui ihmeitä. Sen maalasi mies mustaksi. Mustahan se olikin, mutta tehtiin hieman kunnostushommia ja nyt se on valmis. Vihreät kansilevyt saivat uuden värin. (Ne muuten olivat muovimaista materiaalia, joten ehkä mitään kallisarvoista ei tuhoutunut maalin myötä.) Pöytä on nyt paikallaan. Se on ehkä hiukan orvon oloinen olohuoneessamme, mutta silti se on arvonsa tunteva persoona, jolla on hyvä itsetunto.
Kutominen vangitsee mukavalla tavalla. Nuorempana kudoin valtavasti kaikenlaista, mutta aikuisiällä olen alkanut lipsua ja harrastaa turhankin helppoja ratkaisuja: villapaidat saa kaupasta (jos kivoja vain löytyy), lapaset ja sukat myyjäisistä. Itse tekeminen tyssää viimeistään siihen, että en voi olla koskaan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Mutta kai siinä on perää, että itse tehdyssä on jonkinlainen siunaus. Kun tekee itse, saa valtavasti aikaa ajattelemiseen työtä tehdessä. Kun tekee itse, tietää mikä on työn arvo. Kun tekee itse, arvostaa muidenkin ihmisten tekemää työtä aivan uudella tavalla. Kun tekee itse, toteuttaa itseään ja hallitsee elämäänsä sikäli kuin se ylipäätään on hallittavissa.
No comments:
Post a Comment