Pääsiäisprojektit

Ihana toisen pääsiäispäivän aamu. Suunnitelmissa on hiihtoa, kunhan pakkanen hieman laskee ensin. Hölmöä, että pääsiäisenä voi sitten hiihtää, kun koko talvi on ollut yhtä räntää ja paljasta maata. Jäälle ei kuulemma silti kannata lähteä.

Isoäidin neliöitä on 51 kpl. Puolet on myös pääteltyjä. Enää noin 149 kpl virkattavia lappuja jäljellä. (Pitkäkestoiset projektit eivät sitten taida olla minua varten...) Nyt sain tosin uutta puhtia, kun sain äidiltä vanhoja lankoja peittoa varten ja vältyin ostamasta uutta lankaa. Säästöä! Ja mielihyvää siitä, että vanha tavara tulee hyötykäyttöön.

Sitten tein lempiväripussin, Marimekon petroolinvihreästä Talvikukka-kankaasta. Ostin joskus alesta mallipalan. Tuohon tulee vielä kiristysnauha, mutta millainen. Varastoistani ei löytynyt sopivaa. Joku kauniisti punottu oranssi puuvillanyöri? Tai nauha? Huomenna hankintaretkelle. (tunnen jo pessimistinluissani, että sopivaa ei löydy)

Innostuin myös tekemään amppeleita. Niistä tuli aika rumia, mutta kuvassa on vasta kokeiluvaihe. Havainnot: Langan pitää olla 1) hieman paksumpaa 2) voimakkaamman väristä 3) lasihelmiä on oltava enemmän 4) pitää olla ruskea saviruukku. Joudun ainakin lanka -ja lasihelmiostoksille.

Alimmaisena pääsiäislauantain törsäykset, 3 kpl peltirasioita joilla en varsinaisesti tee mitään. Liityin lisäksi Unelma-kerhoon (uusi käsityökirjallisuuskerho) ja sain sieltä liittymislahjaksi halvalla kaksi kirjaa (Tildan ja Metalliaskartelut valitsin) ja lisäksi sai ostaa 2,5 eurolla 3 kpl Tilda-peltipurkkeja. Joten nyt on purkkeja tottavie yli tarpeen. Ja kaduttaa hieman se kerhokin, vaikka mukavan näköisiä kirjoja siellä oli.

Kana on vanha, mutta sekin on tekeleeni. Ohje muistaakseni jostain Askartelu-lehdestä. Siellä on sisällä kulho, jossa pääsiäiskarkit!

Eilen katsoin tv:stä dokkarin Sergei Verenseisauttaja. Kertoi vienankarjalaisesta kylästä, jossa ei juuri asukkaita ollut: kolmen sukupolven karjalaismiehet, vaari, poika ja teini-ikäinen pojanpoika elivät käytännössä omavaraistaloudessa. Ortodoksisuus ja muinaisusko limittyivät kiinnostavalla ja luontevalla tavalla toisiinsa heidän elämässään. Käden taidot olivat jokaisella erinomaiset. Onnistui mm. haravan teko, kalojen pyydystys kaikin mahdollisin keinoin, veneen veisto (sopivien puiden valinnasta alkaen!), saaliin nyljentä, sienestys, kuvanveisto - ja onnellisia, elämäänsä tyytyväisiä tuntuivat olevan, vaikka raskaitakin asioita oli koettu. Vaari Sulo oli kuollut, tai karjalaisittain siirtynyt "tuonilmaisiin" marraskuussa 2007. Pojanpoika Sergei oli muuttanut elannon perässä Kostamukseen tehdastöihin. Mihin hän siellä voi kädentaitojaan ja runonlaulajasuvun perintöänsä käyttää? Isä ja äiti jäivät Vuokkiniemeen kylän ainoiksi ympärivuotisiksi asukkaiksi. Surullinen, vaikuttava ohjelma. Aloin miettiä, kuinka onnelliseksi käsillä tekeminen ihmisen tekeekään, nuoren ja vanhan. Tai olen sen tajunnut jo aiemmin kuten kaikki käsityöihmiset, mutta taas se jotenkin kirkastui. Hyvä niin.