Sain idean kirjaston Virkkaus-kirjaa selatessani. Ihan perusohjeita. Helppoa. Ei ole montaa silmukkaa tai muutakaan kiekuraa samaan aikaan koukulla. Ei liikaa miettimistä. Sopii pieniaivoisille.
Silti pohdin, raaskinko käyttää tähän isoäidin tilkkupeittoon kaapissa makaavat Paksu Pirkka -langat. Niitä on, ja hienoissa väreissä. Tein vuonna 1995 hienon paksun kirjoneulepuseron niistä, ja niitähän jäi. Lanka on vähän turhan paksua useimpiin puseromalleihin ja villaa kun on, hajoaa sukissakin aika nopeasti. Yhdistelin sitten Pirkkaa ja Seitsemää veljestä, eli paksu tulee tästä peitostakin. Väliin laitoin ihkuroosaa akryylilankaa ja violettia kimallelankaa 80-luvun puolivälistä (koulukäsitöiden jämiä - en sitten tullut palauttaneeksi keränjämiä opettajalle). Nostalginen olo tuli. Kun virkkasin lankaa, erityisesti tuota violettia, muistan mitä ajattelin kun tein samaisesta langasta villapuseroa vuonna 1986. Mitä musiikkia kuuntelin samalla, millaiset olivat tunnelmat kotona ja koulussa.
2 comments:
Hyvät värit peitosssa, siitä tulee hieno! Tykkään myös kovasti edellisen postauksen valkoisesta paidasta.
Post a Comment