Tässä epätarkka kuva noro-sukistani, jotka tein joululomalla. Tuli kauniin väriset (joka ikinen väri sukissa on mielestäni aivan ihana!) mutta - kuten aina minulla - löysät. Tein pienillä puikoilla ja pienehköllä silmukkamäärällä, mutta en vain osaa kutoa napakasti. Oli hämmästyttävän mukava lanka kutoa, ja neulos tuntuu samaan aikaan rouhealta ja pehmeältä.
Täytyy tunnustaa, että äiti poimi minulle kantapään silmukat, kun olisin itse saanut vain reikiä aikaiseksi.
Äitini on kutonut minulle todella monet sukat. Ihailen hänen tiukkaa käsialaansa, jollaista en ilmeisesti tule koskaan saamaan aikaan. Minulla on myöskin tallella joitain vuonna 1996 kuolleen isoäitini minulle tekemiä sukkia. Olen vähän säästellyt niitä. Toinen isoäitini kuoli jo ollessani aivan pieni, mutta minulla on tallella joitain hänen kutomiaan sukanvarsia. Teen niihin ehkä vielä joskus uudet lavat.
Tällainen sukupolvien perintö meillä.
No comments:
Post a Comment