Haluan ommella tytölle trikooyöpaidan. Pilkkukangaskin jo on. Ja tiedän, millaisen haluan. Tuollaisen. Kaava vain puuttuu, enkä uskalla itse söheltää.Joskus kolmannella tai neljännellä luokalla koulussa ommeltiin käsityön oppikirjan kaavalla flanelliyöpaidat. Minun omassani oli pienten pussihihojen tilalta rimpsuröyhelösiivekkeet, essumekkotyyliin. Mutta muistan, että moni teki pienet hihat.
Selasi läpi metrin kasan käsityölehtiä, enkä löytänyt hyvää kaavaa. Kässäkirjakin on varmaan jo unholassa.
Kolme viikkoa töitä, hirveästi tekemistä, kevätjuhlia, muskareita, jalkapalloa, kevätretkiä, flunssa. Ja haaveilen ompelusta. Todellisuuspakoinen, minä.
2 comments:
Toiseksi uusimmassa Ottobressä oli nirunaruessumekko, jota vois kovastikin soveltaa tuohon. Katso sieltä nettisivuilta.
Olen itse yrittänyt irrottautua turhasta kaavaorjallisuudesta. Huonosti sujuu. Kun on insinöörimäinen, niin sitten on.
Onko sulla muuten niitä vanhoja kässäopuksia tallessa? Niissä ja joissakin vanhoissa kaavakirjoissa on tosi yksinkertaiset mallit, joita voi sitten alkaa soveltaa, kun se perusjuttu on hallussa. (Minä, paraskin sanomaan. Höhö.)
Kiitos hyvistä vinkeitä! Pitääpä tutustua noihin Ottobre-juutuihin, on minulle ihan uusi juttu, vaikka olen kyllä siitä kuullut.
Minä olen kaavaorjallinen älyttömyyksiin asti. Se johtuu ihan siitä, että jos/kun valmis käsityö ei miellytä, ei voi sitten ainakaan huonosta kaavoituksesta syyttää itseään. Jostain muusta sitten. Ja jotenkin olen aina ajatellut, että ensin on osattava säännöt, sitten vasta voi rikkoa niitä. (Aika typerä ajattelutapa sekin, mä kun en koskaan muka opi mitään ja luulen vaan että en osaa vaikka oikesti ehkä osaankin.):)
Post a Comment