Äitienpäiväsaalistani. Vessapaperirullasta tehty kukka iskee silmää kuulemma, koska toinen silmä ei ollut pysynyt liimauksissaan (pojan). Tytön tekeleessä sen sijaan molemmat silmät tallella, tapittavat. Se on muuten kuva minusta - tiedoksi kaikille. Minulla on myös jonkinlaiset Peppi-henkiset saparot ja punaiset hiukset - ei ehkä aivan vastaa todellisuutta, mutta ehkä tyttö näkee sisälleni.
Ja nyt sitten yllärinä vielä sekin, että en saa julkaistua tätä kuvaa jostain syystä. Oikeastaan tämä liittyykin hassusti siihen, mitä ajattelin kun aloitin tätä tekstiä. Kuvattomuutta. Tai sitä, ettei näe. Olen aika huono näkijä. Olen huono ottamaan valokuvia, huono näkemään pienissä asioissa kiinnostavia juttuja.
Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvalla ei voi johtaa harhaan - vai voiko kuitenkin? Kuva on rehellisempi, sanoilla valehdellaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment