Thursday, March 27, 2008

Eestaasvehtaamista



Kuvat tulivat väärässä järjestyksessä tähän. Alimman olisi pitänyt olla ensimmäinen. Siinä piirtämäni kirahvin malli tytön tunikan taskukirjontaa varten.

Toisessa kuvassa pojan kirahvi; oudoksui minun tekelettäni, kun siitä puuttuu kirahville tyypillinen kuviointi.

Valmis kirahvi ei ollut oikein kiva. Ehkä olisi pitänyt tehdä varsipistoilla. Ehkä mallin olisi pitänyt olla jotenkin simppelimpi, lapsenomaisempi. Kokeilin sitten vihreää sydäntä, mutta ei sekään oikein. Jää nyt tunika ilman taskua, kirahvi pääsee jonnekin muualle joskus.

Tykkään kirahveista: ovat mukavia, leppoisia, näkevät kauas, ylettyvät korkealle. Eivät ole yhtään vihamielisiä.

Tuesday, March 25, 2008

Kynänalle


Tein penaalin itselleni. Pidän tästä tosi paljon, tuli aika mukava otus. Otin sen tänään jo töihinkin mukaan. Aina kun kaivoin sieltä kynän, tuli hyvä ja turvallinen mieli.

Sunday, March 23, 2008

Pääsiäisprojektit




Ihana toisen pääsiäispäivän aamu. Suunnitelmissa on hiihtoa, kunhan pakkanen hieman laskee ensin. Hölmöä, että pääsiäisenä voi sitten hiihtää, kun koko talvi on ollut yhtä räntää ja paljasta maata. Jäälle ei kuulemma silti kannata lähteä.

Isoäidin neliöitä on 51 kpl. Puolet on myös pääteltyjä. Enää noin 149 kpl virkattavia lappuja jäljellä. (Pitkäkestoiset projektit eivät sitten taida olla minua varten...) Nyt sain tosin uutta puhtia, kun sain äidiltä vanhoja lankoja peittoa varten ja vältyin ostamasta uutta lankaa. Säästöä! Ja mielihyvää siitä, että vanha tavara tulee hyötykäyttöön.

Sitten tein lempiväripussin, Marimekon petroolinvihreästä Talvikukka-kankaasta. Ostin joskus alesta mallipalan. Tuohon tulee vielä kiristysnauha, mutta millainen. Varastoistani ei löytynyt sopivaa. Joku kauniisti punottu oranssi puuvillanyöri? Tai nauha? Huomenna hankintaretkelle. (tunnen jo pessimistinluissani, että sopivaa ei löydy)

Innostuin myös tekemään amppeleita. Niistä tuli aika rumia, mutta kuvassa on vasta kokeiluvaihe. Havainnot: Langan pitää olla 1) hieman paksumpaa 2) voimakkaamman väristä 3) lasihelmiä on oltava enemmän 4) pitää olla ruskea saviruukku. Joudun ainakin lanka -ja lasihelmiostoksille.

Alimmaisena pääsiäislauantain törsäykset, 3 kpl peltirasioita joilla en varsinaisesti tee mitään. Liityin lisäksi Unelma-kerhoon (uusi käsityökirjallisuuskerho) ja sain sieltä liittymislahjaksi halvalla kaksi kirjaa (Tildan ja Metalliaskartelut valitsin) ja lisäksi sai ostaa 2,5 eurolla 3 kpl Tilda-peltipurkkeja. Joten nyt on purkkeja tottavie yli tarpeen. Ja kaduttaa hieman se kerhokin, vaikka mukavan näköisiä kirjoja siellä oli.

Kana on vanha, mutta sekin on tekeleeni. Ohje muistaakseni jostain Askartelu-lehdestä. Siellä on sisällä kulho, jossa pääsiäiskarkit!

Eilen katsoin tv:stä dokkarin Sergei Verenseisauttaja. Kertoi vienankarjalaisesta kylästä, jossa ei juuri asukkaita ollut: kolmen sukupolven karjalaismiehet, vaari, poika ja teini-ikäinen pojanpoika elivät käytännössä omavaraistaloudessa. Ortodoksisuus ja muinaisusko limittyivät kiinnostavalla ja luontevalla tavalla toisiinsa heidän elämässään. Käden taidot olivat jokaisella erinomaiset. Onnistui mm. haravan teko, kalojen pyydystys kaikin mahdollisin keinoin, veneen veisto (sopivien puiden valinnasta alkaen!), saaliin nyljentä, sienestys, kuvanveisto - ja onnellisia, elämäänsä tyytyväisiä tuntuivat olevan, vaikka raskaitakin asioita oli koettu. Vaari Sulo oli kuollut, tai karjalaisittain siirtynyt "tuonilmaisiin" marraskuussa 2007. Pojanpoika Sergei oli muuttanut elannon perässä Kostamukseen tehdastöihin. Mihin hän siellä voi kädentaitojaan ja runonlaulajasuvun perintöänsä käyttää? Isä ja äiti jäivät Vuokkiniemeen kylän ainoiksi ympärivuotisiksi asukkaiksi. Surullinen, vaikuttava ohjelma. Aloin miettiä, kuinka onnelliseksi käsillä tekeminen ihmisen tekeekään, nuoren ja vanhan. Tai olen sen tajunnut jo aiemmin kuten kaikki käsityöihmiset, mutta taas se jotenkin kirkastui. Hyvä niin.

Friday, March 21, 2008

Pitkäperjantai




Pajunkissoja haettu ja koristeltu pikkuisilla puumunilla. Maljakon alla ovat isäkani, äitikani ja pikkupupu, jonka korvat on tosin julmasti irrotettu. Laitan sen silti esille muistuttamaan erästä pääsiäistä, jolloin esikoinen syntyi. Silloin olin nuo puput hankkinut.

Olin ahkera ja leivoin sitruunatortun aamulla.

Thursday, March 20, 2008

Kohti pääsiäistä


Odotan haltioitumista.

Ulkona sataa lunta; ei ihan vielä kevättä.

Aloitan pääsiäisen lukemalla dekkaria. Ja syömällä noita kuvan rakeita...

Monday, March 17, 2008

Maanviljelyä


Tässä pieni opettavainen tarina: luontoa ei voi käskeä. Pääsiäisruohot on istutettava ajoissa, vaikka olisi rättiväsynyt, vaikka olisi kuinka kiire ja miljoona muuta asiaa, vaikka multapussi olisi varastossa kaiken mahdollisen romppeen takana, vaikka sopivan ihastuttava ja sisustukseen sopiva ruukku olisi vielä etsimättä. Pahvilautasissa lasten ruohot; istuttivat ne isänsä kanssa viime viikon tiistaina minun sekaantumatta asiaan. Mies on vapaa estetiikan taakasta, ja lapsilla taitaa vielä olla kosketus johonkin sisäiseen kylvökalenteriinsa, joku sellainen, jonka aikuiset ovat menettäneet.

Ihastus-sisustus-ruukussa äidin pääsiäisruoho, istutettu juuri äsken. Ei ehdi, ei.

Thursday, March 13, 2008

Käpylehmiä?




Paljastan synkän puoleni: vaviskaa. Jostain kummallisesta syystä nämä ponit nimittäin kiehtovat minua. Oi sitä muovin määrää, kotimaisuusasteen minimiä, välikäsien harjoittamaa rahastusta, brändien ja trendien valtaa ja sukupuoliroolien tiukkaa rajaamista! Ja kuinka valtavasti pakkausjätettä! Ja ennen kaikkea: vaaleanpunaista! Tässä linnassa ponit kävelevät catwalkilla, syövät jäätelöannoksia, juovat boolia, harjaavat, kampaavat ja tuoksuttelevat hajuvettä. Käyvät kuumailmapalloajelulla, vilkuttavat parvekkeelta alamaisilleen ja ihailevat itseään peilistä. Ihanaa elämää siis!

Aina en jaksa mennä vastavirtaan. Tunnustan ostavani tytölleni näitä ihan siksi, että olisin mielelläni leikkinyt juuri tällaisilla leluilla itsekin.

Mieleeni tulee Lasse Naukkarisen taannoinen dokumenttielokuva pojastaan Esasta, joka oli luova pieni poika, dokumentin teon aikaan noin 4 - 6-vuotias. Hän sai joulupukilta muoviponin. Hän suunnitteli nukenvaatteita. Hän tanssi, piirsi ja maalasi taukoamatta. Hän hautasi isoveljensä kanssa kuollutta lintua. Hän teki katapultin tai singon, jolla ampui barbinuken taivaan tuuliin. Hän koristeli puunoksat pienillä muovisilla lelueläimillä. Uskon, että lapset selviytyvät vaikka lelut olisivat vähän huonompiakin. He luovat itse omat leikkimaailmansa. Suurinta (?) luovuutta on kai se, että otetaan käyttöön ihan yleiset tarvikkeet (tusinalelut nyt esimerkiksi) ja luodaan niistä jotain uutta. Keksitään omat tarinat. Toki hankin mielelläni lapsilleni kehittäviä, ja jos mahdollista, ekologisia leluja. Mutta kuten sanottu: tässä on se heikko kohtani.

Alimman kuvan kolme ponia ovat muuten naimisissa keskenään. Kun ne ovat kavereita.

Wednesday, March 12, 2008

Otsa hiessä

Huono päivä, koko viikko on ollut nihkeä. Ei käsityöhurmosta. Tympeitä päivätöitä, aanelostöhkää. Ei inspiraatiota. Isoäidin neliöt edistyvät enää yhden palan päivävauhtia, kun lomalla sain jopa kymmenenkin aikaiseksi päivässä. Syntymäpäiväsankarimme kiukuttelee ja ulvoo. Kameran patterit lopussa. Ehkä huomenna kuvia, ehkä huomenna paremmin taas.

Sunday, March 2, 2008

Muistipeli


Sain idean kirjaston Virkkaus-kirjaa selatessani. Ihan perusohjeita. Helppoa. Ei ole montaa silmukkaa tai muutakaan kiekuraa samaan aikaan koukulla. Ei liikaa miettimistä. Sopii pieniaivoisille.

Silti pohdin, raaskinko käyttää tähän isoäidin tilkkupeittoon kaapissa makaavat Paksu Pirkka -langat. Niitä on, ja hienoissa väreissä. Tein vuonna 1995 hienon paksun kirjoneulepuseron niistä, ja niitähän jäi. Lanka on vähän turhan paksua useimpiin puseromalleihin ja villaa kun on, hajoaa sukissakin aika nopeasti. Yhdistelin sitten Pirkkaa ja Seitsemää veljestä, eli paksu tulee tästä peitostakin. Väliin laitoin ihkuroosaa akryylilankaa ja violettia kimallelankaa 80-luvun puolivälistä (koulukäsitöiden jämiä - en sitten tullut palauttaneeksi keränjämiä opettajalle). Nostalginen olo tuli. Kun virkkasin lankaa, erityisesti tuota violettia, muistan mitä ajattelin kun tein samaisesta langasta villapuseroa vuonna 1986. Mitä musiikkia kuuntelin samalla, millaiset olivat tunnelmat kotona ja koulussa.