Edistyy se

Urakka lähestyy loppuaan. Olen niin kahjo ihminen, että kudon aina erittäin urakkahenkisesti. Koko kroppa on krampissa kudontasessioiden jälkeen. Mietin koko ajan, montako senttiä olen kutonut ja kuinka voisin kutoa vielä hieman tehokkaammin. Kuitenkin kudonta on rentouttavaa, jälkeenpäin tuntuu hyvältä. Koska ainakin tuon kaulaliinan tekeminen on aika yksitoikkoista, on kutoessa oikeastaan pakko kohdata omat ajatuksensa. Taidan olla pohjimmiltani kiireinen, kärsimätön ja suorituskeskeinen halkipoikkijapinoon-ihminen.

Kudon

Sain juuri tietää, että Vaasassa on ensi sunnuntaina alkaen klo 12 kangaskirpputori osoitteessa Kirkkopuistikko 22. Taitaa olla vanhaan Ritz-elokuvateatteriin liittyvän järjestön juttu. Myyjiä tulossa viitisenkymmentä ja myynnissä kankaita, myös retrokankaita, ompelukoneita, kaavoja, käsityökirjoja ainakin. Minulla ei ole omaa lehmää ojassa kirpparin suhteen, mutta ajattelin hinautua paikalle ja mainostaa muillekin. Jos vaikutat Pohjanmaalla, käväise ihmeessä tarkistamassa!

Olen kutonut itselleni kaulaliinaa. Mukavaa sellainenkin välillä, olen ryytynyt huovotukseen, värjäykseen ja isoäidin neliöiden virkkaamiseen. Saattaapa olla, että keskeneräisten osasto vain jatkaa kasvamistaan.

Värjäyssessiomessio

Juu, näinhän siinä kävi. Loppuratkaisu on tässä ensiksi esiteltynä. Muut kuvat otettu silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Innostuin tässä taannoin Herkulliset Huopatyöt -kirjan värjätyistä villoista ja kokeilin värjätä pesukoneessa Nitorilla vanhaa liilaa villapaitaani matskuksi huopalapasiin ja muihin kirjan ihanuuksiin. Muuten kaikki menikin hyvin, mutta:

1) värjäyksessä käytettävä suola tukki vedenpoistoletkun (nii-in, ei se kaikki liukene sinne veteen)

2) pesukoneesta loppuivat hiilet (?!?) juuri tämän session aikana, joten rumpu ei enää pyörinyt. Sitten vain reippaasti äyskäröimään pinkkiä likomärkää villalellua koneen sisältä. Jätän loput veriset yksityiskohdat kertomatta.

Jos toivotte lauantailta mukavaa yhdessäoloa puolison kanssa, niin värjäystä ei ehkä ainakaan kannata kokeilla.

Kuvatonta, tavatonta

Kamerani jäi sukulaisvauvan nimiäisjuhliin, joten en saa toteutetuksi päivän blogi-inspiraatiota. Mutta ehkä tämä näinkin. Olen flunssassa, mutta silti aika toimintakykyinen. Yritän saada isoäidinpeiton virkattuja paloja valmiiksi, ei kyllä huvittaisi tehdä niitä enää, liian pitkä projekti! Haluan kyllä valmiin peiton tuohon sohvan käsinojalle roikkumaan. Ehkäpä joskus ehtisi myös maata sohvalla peittoon kääriytyneenä, välillä kuumaa glögiä siemaillen, mukavia ajatuksia ajatellen.

Kaipaan ympärilleni väriharmoniaa, kauneutta, kodikkuutta. Olen vain niin laiska puuhaamaan yhtään mitään. Suunnitelmia toki on:

1) tilaa Tapettitalosta Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapettia, tummansinisenä
2) suostuttele mies tapetoimaan makuuhuone
3) heivaa jonnekin olohuoneen turhan suoraviivaiset tv-taso ja pöytä ja pohdi, mistä saisi halvalla toisenlaiset huonekalut (vanhat funkkistyyliset) tilalle
4) etsi ja löydä täydellisen väriset ja kuosiset olohuoneen verhot; ompele, silitä ja ripusta ne
5) maksa kaikki laskut ja unohda kohdat 1 (2), 3 ja 4.


Aktivoiduin silti sen verran, että tilasin Sikuri-kaulaliinaa varten Noron ihanaa lankaa. Uudessa Käsityökerho-lehdessä oli malli ja olen siitä kuvan täälläkin nähnyt, Villaketun blogissa.