Äidiltä viime viikolla saatu pioni ensimmäisessä kuvassa. Toisessa tänään torilta ostetut. Kolmannessa minun ihan ikioma pionini. Miksiköhän se ei kuki? Todella outoa.
Tuo äidin kukkapenkistä tuotu kermanvalkoinen tuoksuu uskomattomalle. Se tuoksuu, vaikka se on kuihtunut. Kun nuuhkin sitä, muistan kun olin yhtä korkea kuin pioni kukkapenkissä. Muistan sen kesän, ne kesät. Kun keittiössä oli maljakossa muutama oksa ja kaunis pöytäliina pöydällä.
Tuoksu oli sama silloin kuin nyt.
2 comments:
Olit kysellyt siitä Dylonilla värjäämisestä. En tiedä oletko vielä kokeillut tai muuta, mutta Dylon tarttuu jo 40 asteessa, joten vaatteita koneeseen hop! Ja hyvin pysyy kiinni.
Hienoja kuvia! Itse olen blogin kirjoittamisen myötä löytänyt sisälläni asuvan valokuvaajan. Minustakin on tärkeää, että saan laittaa postauksiini kuvia. Pelkkä kirjoittaminen ei jotenkaan huvita. Kuvat elävöittävät tekstiä kivasti.
Post a Comment