Istun ulkosalla mieluiten rappusilla. En pidä terasseista enkä puutarhatuoleista, vaikka molempia on meidänkin pihassa. Kun haluan istua auringossa, levätä, nauttia - istun portaille. Viehättääköhän minua portaissa niiden puoliväliolemus - eivät ole sisällä eivätkä oikein ulkonakaan. On vapaa olemaan samaan aikaan kaikkialla. On koko ajan portilla. Vai onko se kuitenkin pelkoa, uskalluksen puutetta, varmistelua?
2 comments:
Kah, kun piti klikkailla isommaksi tuota ylempää kuvaa. Siinä lehdessä oli jotain mielenkiintoista keltaympyräistä. Oliko se peitto?
Minäkin istun portailla. Pitää aina säntäillä lasten perässä. Se on kuitenkin tekosyy. Olen aina istunut niin, epämukavasti, mutta turvallisesti.
Sekin on matto. Lehti on Kotiliesi nro 11 vuodelta 1971, kesäkuun eka numero. On kuulemma virkattu villalangasta koukulla 5, mutta ohjeen mukaan "mattoon voidaan käyttää myös Helsingin Villakehräämön Dralon ryijylankaa, jolloin matosta tulee kestävämpi". Minä haaveilen tuosta pyöreästä matosta ja sen virkkaamisesta.
Post a Comment