Vapaus

Istun ulkosalla mieluiten rappusilla. En pidä terasseista enkä puutarhatuoleista, vaikka molempia on meidänkin pihassa. Kun haluan istua auringossa, levätä, nauttia - istun portaille. Viehättääköhän minua portaissa niiden puoliväliolemus - eivät ole sisällä eivätkä oikein ulkonakaan. On vapaa olemaan samaan aikaan kaikkialla. On koko ajan portilla. Vai onko se kuitenkin pelkoa, uskalluksen puutetta, varmistelua?

Ilo

Krookukset, ruohosipuli, pikkupojan keppi. Paljaat varpaat, mutta ei vielä sentään oikeasti. Lavastusta vain. Kuumaa hiekkaa odotellaan.

Älykkyystesti

Vai pitäisikö sanoa, että aika tavaran kaupittoo? Löysin yhdeksän vuotta vanhat maiharitakin valmiiksi leikatut kappaleet varastosta. Olen niitä pyöritellyt tässä vuosien varrella paikasta toiseen. Pussi oli aina tiellä ja muistutti ikävästi kaiken mahdollisen keskeneräisyydestä. Kerran olen jo aikonut viedä sen kirpputorillekin, mutta olin varma, että kukaan ei sitä huolisi.

Nyt se on tuossa lattialla. Kaava on 80-luvun alun Neue Mode. Saksaa. Kaavassa lukee "Mehrgrössenschnitt". Apua. Paljon viivoja joka suuntaan. Ja olen hukannut ompeluohjeet. Huh. Selviänköhän tästä lyhyellä saksalla? Kun olisi edes mitä lukea. Olkasaumat kai ommellaan ensin, mutta..tässä ei ole olkasaumoja. Raglahiha? Kangas on lisäksi aika paksua vakosamettia. Miten se taipuu maihariksi? Saa nähdä, teenkö ihan turhaa työtä. Jos tuleekin ruma. Sellainen vihapito. Tässä tapauksessa ompelumatkastakaan tuskin voi nauttia.

Ulkona on vaihteeksi sumua. Ei sentään sada lunta.

Paha, paha Pointy Kitty

Tein Solveigin Hitaus-blogista peräisin olevan ohjeen mukaan (kaavat sai ladata jostain, en edelleenkään osaa siis linkittää...) oman Pointy Kittyn. Oli jokseenkin työläs täytettävä. Ja aika hidastekoinen muutenkin. Kaiken kukkuraksi siitä tuli niin pahan näköinen, että tyttö ei tykännytkään siitä. Se laitettiin valokuvauksen ajaksi pihalle jäähylle, moinen tuhma katti.

Hyvää yötä, bambi

Tässä on pikku bambi, likainen ja heiveröinen. Se on kahdeksanvuotias ja sen jalat eivät tahdo kantaa. Kaavat ovat 1970-luvun lopun Kotiliedestä. Arvatkaapa olenko hukannut lehden kaavoineen. Samassa lehdessä oli kaavoja myös muihin eläimiin. Tekisi mieli perustaa bambitehdas.

Tein jokin aika sitten netissä voimaeläintestin ja kauris todellakin oli voimaeläimeni. Olen viehtynyt niihin. Ne ovat arkoja, nopeita ja lempeitä.

These boots are made for walking

Ensimmäiset kenkäni. Ehdottoman sievät. Valkoiset. Äiti on käytännön ihminen, mutta sentään hankki valkoiset kengät esikoiselleen. Kun muistelen lapsuuttani, mieleen tulee kyllä muitakin valkoisia kenkiä, joita minulla oli. Ehkäpä äiti ei ollutkaan niin käytännöllinen kuin olen aina ajatellut? Itse en ole ostanut lapsilleni yksiäkään valkoisia kenkiä. Ehkäpä minä olenkin kauhistuttavan käytännöllinen.

Olen ollut laiska bloggaaja, koska käsityöt eivät edisty. Olen liian typertynyt arkisista asioista keksiäkseni mitään muutakaan kiinnostavaa kuvattavaa.

Ken kauneuden näkee...

...ei jaksa olla julma. Olisikohan ollut jostain Kaarina Helakisan kirjasta? Kuva on muuten meidän kukkapenkistä, se on jokseenkin paremman näköinen kesällä... Minun on vielä tähän aikaan vuodesta vähän vaikeaa nähdä kauneutta. En tiedä, olenko erityisen julma muille, mutta itselleni sitten enemmän. Olen tehnyt ison läjän pakko hoitaa -listoja. Tilaa aika sieltä, toinen täältä, tarkista, varmista, ota käyttöön suunnitelma B (koska möhlit hajamielisyyksissäsi A:n) jne. ARKEA!

Puhdin (en osaa laittaa linkkiä, noloa) inspiroimana tein haavelistan. Asioita joita olisi mukava hankkia tai tehdä.

-iso kesäviltti, esim. tilkkupeitto, sellainen jota ei tarvitse varoa ulkona (vilttejä on mutta ovat liian hyviä muka ulkokäyttöön)

-viileä kellari (maakellari?) johon hyllyittäin mehuja ja kaikkia ihania mausteisia simatyyppisiä juomia lasipulloihin (mustaherukanlehtisimaa heti alkukesästä, teen!!) Ja etiketit, itse piirretyt hienot etiketit!

-kesämekko, joka ei ole liian hieno eikä liian arkinen. Mielellään sellainen, jossa ei lika ja nuhjut näy niin helposti. Ehkä sellainen keskisininen, vähän petrooliin vivahtava? Kuviollinen.

-espadrillokset ilman kiilakorkoa ja turhia koristeita. Kiilakorkoisia oli viime kesänä tarjolla, ei tasapohjaisia. Sellaiset, joita oli joskus 80-luvulla. Sellaiset, jotka pysyvät jalassa.

-voimaa jaksaa töissä kunnolla tai ainakin riittävän hyvin siihen asti, kunnes kesäloma alkaa.

(tuo viimeinen oli vähän tylsä haave, se on nimittäin aika välttämätön juttu ja menee siksi to do-listaan)