Neitoperho

Pidän näistä:

Leonard Cohen: Joan of Arc

Nick Drake: Cello Song

Hector: Neitoperho

Bob Dylan: Senor

Pelle Miljoona: Juokse villi lapsi


Hectorin Neitoperho on minulle kenties kaikkein tärkein laulu. Se on kaunis, hauras ja voimakas.

Tuoksu, muisto

Äidiltä viime viikolla saatu pioni ensimmäisessä kuvassa. Toisessa tänään torilta ostetut. Kolmannessa minun ihan ikioma pionini. Miksiköhän se ei kuki? Todella outoa.

Tuo äidin kukkapenkistä tuotu kermanvalkoinen tuoksuu uskomattomalle. Se tuoksuu, vaikka se on kuihtunut. Kun nuuhkin sitä, muistan kun olin yhtä korkea kuin pioni kukkapenkissä. Muistan sen kesän, ne kesät. Kun keittiössä oli maljakossa muutama oksa ja kaunis pöytäliina pöydällä.

Tuoksu oli sama silloin kuin nyt.

Toimii taas!

Mahtavaa! Pitkänsitkeä ja kavala vika on nyt korjattu, ja pystyn taas laittamaan tänne kuvia. Tässä toinen kesäkäsityöni: kassi. Sain tuhottua tähän yhden vanhan provence-kankaan. Kassin pohja on iso ympyrä, joka sitten vain rypytettiin kasaan. Paras kesälaukkuni, vaikka täytyy myöntää, että tuolta poimuista ei ole niin mukava kaivella avaimia. Kuva ei ehkä tee ihan oikeutta kassille.

Tässä kuva hameesta, josta kirjoitin edellisessä postauksessa. Yritin myös laittaa kuvan solveigin ohjeen mukaan tehdystä mustaherukkatortusta, mutta se oli jo bloggerille liikaa. Nyt meillä on työpöydällä auki kaksi (2) läppäriä ja mies on sen näköinen, että mun tarttis lähteä tästä nopeasti karkuun, että hän pääsee päivittämään ja siivoamaan koneitamme, asentamaan uusia ohjelmia jne. Luvassa siis yksinäinen ilta...

Bloggaus ei kyllä oikein pääse täyteen mittaansa, jos yritän vain kirjoittaa ja jättää kuvat pois. Siksipä en ole postannutkaan aikoihin. Olen kyllä tehnyt paljon kaikenlaista, sellaistakin joista olisin halunnut laittaa tänne kuvat. Siis käsitöitä. Mutta kun ei niin ei. Ehkä jonain toisena päivänä sitten...

Eka kesähame

Tein hameen. Lyhyt, liiankin ehkä, mutta leggingsien kanssa oikein pidettävä ainakin kesällä. Olen aika tyytyväinen, koska leikkasin hamekankaiksi yhden pitkän mekon, jonka olen joskus ommellut mutta jota en juurikaan ole käyttänyt. Kankaan on tuonut ystäväni Tansanian-matkaltaan. Vetoketju löytyi äitini varastoista, ja sekin on kertaalleen palvellut jossain vaatteessa. Nyt on ihan maailmanparantajan olo...

Kuva hameesta ei suostu latautumaan tähän, mutta menköön nyt sitten ilman sitä. Yritän huomenna uudelleen.

Näin siinä sitten kävi

Eivät jaksaneet.

Ruoho kasvaa sentään. Ja huomenna alkaa kesäloma.

Taimet, hontelot

Ylemmässä kuvassa taimet, kymmenisen päivää vanhat suunnilleen. Nyt vinkkejä puutarhakonkareilta: Miten saisin niihin isot lehdet mutta lyhyemmät varret? Valoako lisää? Tulee mieleen sananlasku: Ei pidä hankkia suurempaa puutarhaa kuin pystyy hoitamaan (aika kirjaimellisesti tulkittuna tällä kertaa). Nuo ruukut eivät oikein mahdu mihinkään ikkunalle ja nyt ne ovat sitten pimeässä nurkassa. Höh.

Alemmassa kuva äitienpäiväsaaliistani. Kerroin siitä edellisessä postauksessa, mutta en saanut kuvia ladattua.

Tutuu, että ei ole oikein ideoita. Eikä inspiraatiota. Keskityn suorittamaan niinsanottuja pakollisia. Se on hieman ongelmallista, koska se ei tee onnelliseksi.